Peuralammen maastopäivä 26.4.2010

Maastopäivän kokemuksia ja tunnelmia ensikertalaisen näkövinkkelistä

Lauantaiaamu valkeni Saarijärvellä lumisena. Ajatuksiini hiipi epäilys siitä, jääkö päivän reissu tekemättä, olihan autossa jo kesärenkaat. Rohkeasti hyppäsin kuitenkin rattiin ja Karstulan kulmille saapuessani keli oli jo keväinen. Voi todeta rehellisesti, että ennen päivää kyllä jännitti. Olihan kyseessä ensimmäinen kerta, kun koirani kanssa lähdin mukaan maastopäivään ja ylipäätään maastoon niin, että mukana on useampia koiria. Usko ja luottamus omiin kykyihin olivat koetuksella ja pelkona olikin, ettei koira kykenisi keskittymään muuhun kuin jälkijoukkoon.

Kämpän pihalle saapuessani sain vastaani noin kymmenen koiran joukon, joka tervehti uusia tulijoita riemukkaasti. Koirat tutustuivat toisiinsa samalla, kun päivän vetäjät kertoivat ohjaajille mitä on tulossa. Porukka jaettiin kolmeen ryhmään, iän/taitojen mukaan. Kaksi ryhmistä lähti autoilla liikkeelle ja oma ryhmäni lähti pihasta jalkaisin maastoon. Ryhmässäni oli viisi koiraa; kaksi lyhytkarvaista saksanseisojaa, kaksi gordoninsetteriä ja yksi pienimünsterinseisoja.

Maastoon päästyämme sain koirani kanssa ensimmäisen hakuvuoron. Sen verran paljon oli jännitystä ilmassa, että repussa mukana ollutta liiviä en muistanut koiralle pukea. Hakuvuoro meni jännityksestä huolimatta mukavasti ja saatu palaute oli positiivista. Todettiin, että emäntä on osannut toimia melko fiksusti, joten koirastakin on tullut ikäänsä nähden ihan kelpo metsänkävijä. Olipa mahtava jatkaa päivää eteenpäin. Maastossa vietimme aikaa kolmisen tuntia, jokaisen ryhmän koiran päästessä hakuun useamman kerran. Maastosta palattuamme muut ryhmät eivät vielä olleet saapuneet, ja ryhmästämme halukkaat ehtivätkin kokeilemaan kylmän linnun noutoa. Taas tuli onnistumisia ja hyviä vinkkejä jatkoa varten.

Aloittelimme makkaranpaistoa kodassa ja ilmeisesti herkullinen tuoksu houkutti muutkin ryhmät paikalle. Makkaran ja kahvin äärellä kuuntelimme kouluttajien palautetta ja jaoimme kokemuksiamme niin maastopäivästä kuin elämästä koirien kanssa yleensä. Kaikissa ryhmissä koirat olivat liikkuneet mukavasti ja muutamia lintuhavaintojakin oli tehty. Itse onnistuin näkemään elämäni ensimmäiset riekot.

Päivän loppusaldoksi jäi hyvä mieli ja yhä vain kasvava innokkuus kanakoiraharrastukseen. Voin hyvillä mielin kannustaa muita aloittelevia kanakoiraharrastajia mukaan toimintaan.

Kiitos kouluttajille ja muille mukana olleille, koulutuksissa tavataan.

keväisin terveisin

aloittelevat kanakoiraharrastajat

Maarit Haarma ja
lkssu Nugadogin Pluto (Roki)