Perinteinen Limon noutopäivä Karstulassa aukeni kesäkuussa aurinkoiseen ja lämpimään alkukesän säähän. Reijo Parviaisen ideoima ja kehittelemä tapahtuma sai arvoistaan jatkoa, vaikka Reijon ääni onkin iäksi vaiennut.

Limon maisemissa tulevat yhäti mieleemme monet kanakoiraharrastuksen ohjeet ja neuvot, joiden annista vuosien varrella olemme saaneet siellä nauttia.
"Metsästyksellisyys on kaikessa kanakoiran koulutuksessa tärkein muistettava seikka. Reijo Parviaisen näkemyksen lainatakseni, koulutustapahtuma eivät myöskään saa olla lintukoirien harrastajia erottava, vaan yhdistävä tekijä. Jokaisella rodulla omat erityispiirteensä, joita pääsemme vertaamaan noutonäytöksessä."

Näillä ja muillakin mukavasti henkeä nostattavilla sanoilla avasi Keski-Suomen Kanakoiraharrastajien puheenjohtaja Seppo Tarvainen noutopäivän. Päivän alkua innokkaimmin odotti 30 seisojaa ja ohjaajien opinhalu oli aistittavissa.

Noutoesityksessä hakuruutuun (=rajatulle alueelle) oli piilotettu useita noutolintuja. Labradorinnoutaja Usko ohjaajana Sari Niskanen, lyhytkarvainen saksanseisoja Darla ohjaajana Seppo Tarvainen ja irlanninsetteri Jumppa ohjaajana Jari Karmala selvittivät ruutunsa moitteitta. Jokainen koira toimi rotunsa edellyttämällä tavalla ja pääsimme nauttimaan irlanninsetterin vauhdikkuudesta, labradorinnoutajan määrätietoisuudesta ja saksanseisojan innokkuudesta. Saatoimme kaikki todeta, ettei ollut koiraa karvoihin katsominen, kun noudosta on kysymys!

Aloimme kiertää Timo Vakkerin ja Reijo Viirun järjestämiä rasteja. Ne oli suunniteltu niin, että haluamallaan rastilla saattoi viivähtää jokainen tarvitsemansa ajan verran. Nonstoppina kiertäminen ei aiheuttanut ruuhkia, vaikka ongelmista ja metodeista keskusteltiinkin pitempäänkin. Jokainen valitsi kiertämisjärjestyksensä omatoimisesti.

Reijo Viirun opastama ykkösrasti kertasi perusasiat, noudon perusteiden pitää olla kunnossa. Jokainen suoritti haluamallaan noutoesineellä perusnoudon. Huomiota kiinnitettiin kontaktiin, jolloin koira katsellaan pyysi lupaa noutoon, suoraviivaiseen menoon ja tuloon sekä esineen kantamiseen. Ja tietysti luovutus käteen saakka! Ohjaaja sai palautteen onnistumisesta sekä puutteisiin ohjeita kotiharjoitteita varten. Tarkoitus ei ollut opettaa koiria, vaan antaa kohdennettuja eväitä omiin harjoitteisiin. Tietenkin tehtiin yhdessä rastinvetäjän kanssa, jos tilanne sitä edellytti.

Myös Reijon, vetämällä kakkosella tehtiin noutoja linnulla. Vaikka jokainen sai valita oman rastijärjestyksensä, rasteilla numerojärjestystä noudattaen edettiin helpommasta vaikeampaan päin. Nouto tapahtui kuten KAERin kylmän linnun nouto, mutta ei ammuttu. Jälleen ohjaajat saivat vinkkejä koiransa noudon kehittämiseen. Rastivetäjän sivusta antama tieto on usein ohjaajalle aivan uutta, koska omia virheitään on vaikeampi huomata. Monasti pienillä muutoksilla ohjaajan toiminnassa saavutetaan merkittävä edistysaskelia. Rastien ensisijainen tavoite on saavuttaa onnistumisen kokemuksia, epäonnistumisia tässä harrastuksessa kyllä liikenee jokaiselle aivan omiksi tarpeiksi !!

Kolmosrastilla käskysana vaihtui: "Etsi" tuli noutoluvan tilalle. Sari Niskanen K-S nuuskuista rakensi muutaman aarin kokoiselle alueelle hakuruudun, jolle vietiin noutolintuja tai vaihtoehtoisesti dameja. Koiran tuli noutaa ne yksitellen peräjälkeen. Rastilla pohjustettiin VOI-luokan vesityötä, kerrottiin koiralle että lintuja voi olla useampikin, saaden samalla useita harjoitustoistoja. Ohjaajille selvennettin etsi-käskyn ja noutoluvan sisällöllistä eroavuutta. Nehän todellakin ovat aivan eri käskyjä, mutta sekoittuvat harjoitellessa ja metsästyksessäkin kovin usein ! Hakuruudussa saatiin vielä kokemusta ohjattavuudesta, kun ohjaaja ei tiennyt noudettavien lintujen sijaintia. Koira piti etsiä koko alue, ilman ohjausta se onnistunut. Oli hienoa todeta koirien riemukas hännänheilutus noutolinnun löytyessä yhteistoiminnassa ohjaajan kanssa.

Jari Karmalan nelosella tehtiin noutoja vedestä. Tällä kertaa yksikään ohjaajista ei suorittanut vesinoutoa koiran kieltäytyessä ! Vesi nouto aloitettiin aina niin helposta, että onnistuminen varmasti tulisi. Itse asiassa, epäonnistuneesta harjoitteesta ei yleensä ole kuin haittaa !! Koiran iän ja kehitysasteen mukaan käytettiin lintuja tai dameja, ammuttiin ilmaan tai oltiin ampumatta. Vesityörastilla aiempien rastien kokemukset olivat avuksi mietittäessä harjoitetta, joka onnistuisi. Noudon tulee olla iloinen tapahtuma, suoritettiin se sitten maalla tai vedessä !

Monasti noudon toimimattomuus juontaa juurensa epätäydellisestä johtajuudesta koiraan. johtajuus on pitemmällä aikavälillä hankittua koiran kunnioitusta ohjaajaansa kohtaan. Koira palvelee mielellään oikeudenmukaista, vaativaa ja palkitsevaa johtajaa. Jonkun edellä mainituista ollessa puutteellinen, heijastukset ovat poikkeuksetta nähtävissä noudossa. Iloisuus, suoritusvarmuus ja oikeaoppisuus katoavat, koiran omavaltaisuuden, ohjaajan huutamisen ja pakottamisen tullessa tilalle.

Viidennellä rastilla harjoiteltiin jälkityön perusteita Jukka Rouhiaisen johdolla. Kaikki jäljet vedettiin koiran osaamistasoa helpommiksi. Jälkityön harjoittelussa on erityisen korostunutta saada onnistuminen aikaan. Jäljen pituus vaativimmillaankin jäi alle sadan metrin. Jälkityötä ei luonnollisesti kannata harjoitella, jos perusnouto ei ole kunnossa, onnistumista ei silloin saada. Kokemattomille koiralle jälki tehtiin suorana ja kerrottiin ohjaajalle reitti tarkoin. Tällöin koiran poikkeamiin jäljeltä voitiin heti puuttua. Samoin kerrottiin esivalmistelujen tärkeydestä. Koiran tulee tietää sanomattakin, että nyt on kyseessä jäljen seuraaminen. Jäljelle tultaessa on tehtävä samat rituaalit joka kerta, niistä koira oivaltaa mitä tällä kertaa sen halutaan tekevän. Vaikka KAERin jälkityössä puheet on kielletty, harjoitellessa niitä kyllä pitää käyttää koiran ohjaamiseen!

Tällä kertaa oli hivenen ohjelmaa myös pennuille. Pentuja ei paikalla ollut kuin muutama, mutta harjoittelemaan päästiin. Vakkerin Timon avustamana kokeiltiin ensin noutoa esineellä ja sen jälkeen harjoiteltiin riistaan tutustumista ja kantamista.

Lopuksi Niskasen Sari teki näytöksen koiran ohjattavuudesta linnulle labradorinnoutaja Uskolla, jossa oli paljon opittavaa myös seisojaväelle.

Lämmin kiitos rastien vetäjille, Jari Karmalalle, Timo Vakkerille, Reijo Viirulle, Jukka Rouhiaiselle ja ennen kaikkea vieraallemme Sari Niskaselle K-S nuuskuista. Ja erityiskiitos Limon emännälle Tuula Parviaiselle maastojen ja tilojen käyttöömme asettamisesta. Tuula, tartumme kehotukseesi ja teemme Limon noutopäivästä perinteen!

Limon noutopäivän kohdalla voidaan vilpittömästi todeta tapahtuman ilmentäneen hienoa kanakoirahenkeä.

Kiitos siitä kaikille osallistujille!
Jukka Rouhiainen