Perinteinen Limon noutopäivä Karstulassa
aukeni kesäkuussa aurinkoiseen ja lämpimään alkukesän säähän.
Reijo Parviaisen ideoima ja kehittelemä tapahtuma sai
arvoistaan jatkoa, vaikka Reijon ääni onkin iäksi vaiennut.
Limon
maisemissa tulevat yhäti mieleemme monet kanakoiraharrastuksen
ohjeet ja neuvot, joiden annista vuosien varrella olemme
saaneet siellä nauttia.
"Metsästyksellisyys on kaikessa kanakoiran koulutuksessa
tärkein muistettava seikka. Reijo Parviaisen näkemyksen
lainatakseni, koulutustapahtuma eivät myöskään saa olla
lintukoirien harrastajia erottava, vaan yhdistävä tekijä.
Jokaisella rodulla omat erityispiirteensä, joita pääsemme
vertaamaan noutonäytöksessä."
Näillä ja muillakin mukavasti henkeä nostattavilla sanoilla
avasi Keski-Suomen Kanakoiraharrastajien puheenjohtaja Seppo
Tarvainen noutopäivän. Päivän alkua innokkaimmin odotti 30
seisojaa ja ohjaajien opinhalu oli aistittavissa.
Noutoesityksessä hakuruutuun (=rajatulle alueelle) oli
piilotettu useita noutolintuja. Labradorinnoutaja Usko ohjaajana
Sari Niskanen, lyhytkarvainen saksanseisoja Darla ohjaajana
Seppo Tarvainen ja irlanninsetteri Jumppa ohjaajana Jari
Karmala selvittivät ruutunsa moitteitta. Jokainen koira toimi
rotunsa edellyttämällä tavalla ja pääsimme nauttimaan
irlanninsetterin vauhdikkuudesta, labradorinnoutajan
määrätietoisuudesta ja saksanseisojan innokkuudesta. Saatoimme
kaikki todeta, ettei ollut koiraa karvoihin katsominen, kun
noudosta on kysymys!
Aloimme kiertää Timo Vakkerin ja Reijo Viirun järjestämiä
rasteja. Ne oli suunniteltu niin, että haluamallaan rastilla
saattoi viivähtää jokainen tarvitsemansa ajan verran.
Nonstoppina kiertäminen ei aiheuttanut ruuhkia, vaikka
ongelmista ja metodeista keskusteltiinkin pitempäänkin.
Jokainen valitsi kiertämisjärjestyksensä omatoimisesti.
Reijo Viirun opastama ykkösrasti kertasi perusasiat, noudon
perusteiden pitää olla kunnossa. Jokainen suoritti
haluamallaan noutoesineellä perusnoudon. Huomiota
kiinnitettiin kontaktiin, jolloin koira katsellaan pyysi lupaa
noutoon, suoraviivaiseen menoon ja tuloon sekä esineen
kantamiseen. Ja tietysti luovutus käteen saakka! Ohjaaja sai
palautteen onnistumisesta sekä puutteisiin ohjeita
kotiharjoitteita varten. Tarkoitus ei ollut opettaa koiria,
vaan antaa kohdennettuja eväitä omiin harjoitteisiin.
Tietenkin tehtiin yhdessä rastinvetäjän kanssa, jos tilanne
sitä edellytti.
Myös Reijon, vetämällä kakkosella tehtiin noutoja linnulla.
Vaikka jokainen sai valita oman rastijärjestyksensä, rasteilla
numerojärjestystä noudattaen edettiin helpommasta vaikeampaan
päin. Nouto tapahtui kuten KAERin kylmän linnun nouto, mutta
ei ammuttu. Jälleen ohjaajat saivat vinkkejä koiransa noudon
kehittämiseen. Rastivetäjän sivusta antama tieto on usein
ohjaajalle aivan uutta, koska omia virheitään on vaikeampi
huomata. Monasti pienillä muutoksilla ohjaajan toiminnassa
saavutetaan merkittävä edistysaskelia.
Rastien ensisijainen tavoite on saavuttaa onnistumisen
kokemuksia, epäonnistumisia tässä harrastuksessa kyllä
liikenee jokaiselle aivan omiksi tarpeiksi !!
Kolmosrastilla käskysana vaihtui: "Etsi" tuli noutoluvan
tilalle. Sari Niskanen K-S nuuskuista rakensi muutaman aarin
kokoiselle alueelle hakuruudun, jolle vietiin noutolintuja tai
vaihtoehtoisesti dameja. Koiran tuli noutaa ne yksitellen
peräjälkeen. Rastilla pohjustettiin VOI-luokan vesityötä,
kerrottiin koiralle että lintuja voi olla useampikin, saaden
samalla useita harjoitustoistoja. Ohjaajille selvennettin
etsi-käskyn ja noutoluvan sisällöllistä eroavuutta. Nehän
todellakin ovat aivan eri käskyjä, mutta sekoittuvat
harjoitellessa ja metsästyksessäkin kovin usein ! Hakuruudussa
saatiin vielä kokemusta ohjattavuudesta, kun ohjaaja ei
tiennyt noudettavien lintujen sijaintia. Koira piti etsiä koko
alue, ilman ohjausta se onnistunut.
Oli hienoa todeta koirien riemukas hännänheilutus noutolinnun
löytyessä yhteistoiminnassa ohjaajan kanssa.
Jari Karmalan nelosella tehtiin noutoja vedestä. Tällä kertaa
yksikään ohjaajista ei suorittanut vesinoutoa koiran
kieltäytyessä ! Vesi nouto aloitettiin aina niin helposta,
että onnistuminen varmasti tulisi. Itse asiassa,
epäonnistuneesta harjoitteesta ei yleensä ole kuin haittaa !!
Koiran iän ja kehitysasteen mukaan käytettiin lintuja tai
dameja, ammuttiin ilmaan tai oltiin ampumatta. Vesityörastilla
aiempien rastien kokemukset olivat avuksi mietittäessä
harjoitetta, joka onnistuisi. Noudon tulee olla iloinen
tapahtuma, suoritettiin se sitten maalla tai vedessä !
Monasti noudon toimimattomuus juontaa juurensa
epätäydellisestä johtajuudesta koiraan. johtajuus on
pitemmällä aikavälillä hankittua koiran kunnioitusta
ohjaajaansa kohtaan. Koira palvelee mielellään
oikeudenmukaista, vaativaa ja palkitsevaa johtajaa. Jonkun
edellä mainituista ollessa puutteellinen, heijastukset ovat
poikkeuksetta nähtävissä noudossa. Iloisuus, suoritusvarmuus
ja oikeaoppisuus katoavat, koiran omavaltaisuuden, ohjaajan
huutamisen ja pakottamisen tullessa tilalle.
Viidennellä rastilla harjoiteltiin jälkityön perusteita Jukka
Rouhiaisen johdolla. Kaikki jäljet vedettiin koiran
osaamistasoa helpommiksi. Jälkityön harjoittelussa on
erityisen korostunutta saada onnistuminen aikaan. Jäljen
pituus vaativimmillaankin jäi alle sadan metrin. Jälkityötä ei
luonnollisesti kannata harjoitella, jos perusnouto ei ole
kunnossa, onnistumista ei silloin saada. Kokemattomille
koiralle jälki tehtiin suorana ja kerrottiin ohjaajalle reitti
tarkoin. Tällöin koiran poikkeamiin jäljeltä voitiin heti
puuttua. Samoin kerrottiin esivalmistelujen tärkeydestä.
Koiran tulee tietää sanomattakin, että nyt on kyseessä jäljen
seuraaminen. Jäljelle tultaessa on tehtävä samat rituaalit
joka kerta, niistä koira oivaltaa mitä tällä kertaa sen
halutaan tekevän. Vaikka KAERin jälkityössä puheet on
kielletty, harjoitellessa niitä kyllä pitää käyttää koiran
ohjaamiseen!
Tällä kertaa oli hivenen ohjelmaa myös pennuille. Pentuja ei
paikalla ollut kuin muutama, mutta harjoittelemaan päästiin.
Vakkerin Timon avustamana kokeiltiin ensin noutoa esineellä ja
sen jälkeen harjoiteltiin riistaan tutustumista ja kantamista.
Lopuksi Niskasen Sari teki näytöksen koiran ohjattavuudesta
linnulle labradorinnoutaja Uskolla, jossa oli paljon opittavaa
myös seisojaväelle.
Lämmin kiitos rastien vetäjille, Jari Karmalalle, Timo
Vakkerille, Reijo Viirulle, Jukka Rouhiaiselle ja ennen
kaikkea vieraallemme Sari Niskaselle K-S nuuskuista. Ja
erityiskiitos Limon emännälle Tuula Parviaiselle maastojen ja
tilojen käyttöömme asettamisesta. Tuula, tartumme kehotukseesi
ja teemme Limon noutopäivästä perinteen!
Limon noutopäivän kohdalla voidaan vilpittömästi todeta
tapahtuman ilmentäneen hienoa kanakoirahenkeä.

Kiitos siitä kaikille osallistujille!
Jukka Rouhiainen
|